tinniina

Archive for lokakuu 2012|Monthly archive page

Postineidin huppari

In ompelu (lapsille) on 28/10/2012 at 13:05

Parin sovituspyyntöyrityksen jälkeen käytiin seuraavanlainen keskustelu.

Äiti: ”Voisko T…. olla niin ystävällinen, että kokeilis tätä uutta hupparia?”

Piika: ”En minä nyt jouda. Tuu äiti leikkimään postia.”

Äiti miettii hetken *raks raks*

Äiti: ”Postimiehetkin ruukaa pitää hupparia.”

Piika miettii hetken *raks raks*

Piika: ”En minä jaksa koko ajan pitää tätä prinsessamekkoa.” Ja mekko lähti vaihtoon 🙂 Sitten leikittiinkin postia.

Mitä saisi olla?

Tämän tyylinen huppari on pitänyt tehdä jo useiden kuukausien ajan, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Turhaa aikailin, sillä tämähän oli todella nopea surauttaa! Lähestulkoon kaiken sai nimittäin ommella saumurilla. Vähän piti tietysti kämmäillä, kun ekakertalaisia oltiin, mutta kiva tuli. Kaavana on OB:n 4/2012 B-vartalon (eli kapean lapsen) huppari koossa 110cm. Harmittelin kun kyseisessä lehdessä ei ollut koossa 92 tätä ranglanhihaista hupparia. Sitten tajusin verrata OB:n kokotaulukkoja ja huomasin, että kapean mallin 110cm leveys on sama kuin normaalin 92-senttisen. Lyhensin hihoja ja helmaa vähän, mutta sitten toisaalta lisäsin niihin resorit. Ommeltuani paidan saumat kävin välisovituksella ja huomasin hupun olevan tosi iso, joten siitä otin korkeutta pois. Ystäväni Anne selitti minulle jo aiemmin tuon nappilistaresorin ompelun.

Pitkähän tämä on vieläkin kuin mahdoton, mutta tadaa: tämähän on mekko tai tunika! Seuraavan teenkin vielä pidemmällä ja levennetyllä helmalla ja pistän sen pussille. Kankaat ovat Metsolasta. Eri kerroilla ostettu ja todella harmi, että nuo vihreät eivät ole samaa sävyä. Miksi näin?! Resori on ihanaa 2×2-resoria Ottobreen Etsy-kaupasta. Hupusta tuli pienellä muokkailulla aika kivan muotoinen!

Välisovituksellahan neiti ilmoitti, että tämähän ei ole minun lempivärinen. Niin, neidin lempivärihän on siis tietystikin pinkki… Mutta mukava tämä oli vissiin päällä, kun sai päälle jäädäkin 🙂 Juniorille on samoista kankaista leikattuna haalari, jossa pitäisi taas vetskarin ompelua harjoitella. Inhokkipuuhaani!

Pikkuinen kultakala ystävineen

In Uncategorized on 25/10/2012 at 22:51

Eilen ommellut vaatteet piti heti tänään ottaa käyttöön. Laulukalahaalari on ehkä ihaninta, mitä Juniorilla on ollut päällään!

Jäpikkä oli puolitoista viikkoa sitten 6kg ja 62cm. Lahkeiden resorit ovat kuvassa kokonaan käännetty sisälle. Vielä on ihan mukavasti kasvun varaa, vaikka molemmat sivusaumat jouduin ottamaan saumurinsäätökämmin vuoksi vähän sisään päin. Lahjeresorit voi ottaa myöhemmin käyttöön taitettuna ja vielä täyspitkinäkin, jos vaan selän pituus antaa myöten. Voisi jatkossa pidentää noita henkseleitä ja laittaa säätönepparin, niin saisi selkäänkin pituutta lisää. Tämä kangas on kyllä ihanaa!

Sitten kettumekko ja tyytyväinen tyttö 🙂 Summissa laneilla kavensin kainaloista mekkoa ja siitä tuli justiinsa hyvä. Hihat saisivat olla pidemmät. Ponimekon hihat varmasti olivatkin pidemmät, en vain näköjään muistanut kaavamuokkauksiani. No, sitten kun hihat jäävät lyhyiksi niin naps kanttaukset pois ja resorikäänteet tilalle.

Ja vielä yhteiskuva sisaruksista.

Pari kolme viikkoa takaperin havahduin Piikan pyyntöön: ”Äiti, askarrellaanko?” Niin, kotihoidossa kun ollaan, niin äitinhän se täytyy virikkeitä tarjota. Ei muuta kuin Tiimarista silkkipaperia hakemaan ja askarreltiinhan me. Onneksi aamun Pikku Kakkosessa tulee Neppa-Jymy-kerho, jos äidin ideat meinaa loppua 🙂 Toukan idea siis edellä mainitusta ohjelmasta. ”Lennonat” eli leijonat on tehty Piikan ehdotuksesta äitin ideoidessa värkkien haun ajan, samoin enkeli, jolla tosin on meidän kodissa esikuva.

Ompelumaratonin hedelmät

In ompelu (lapsille) on 24/10/2012 at 22:52

Osallistuin ensimmäistä kertaa Oulun alueen ompelijoiden ”ompelulaneille”, yhteiseen ompelupäivään siis. Kimpsut, kampsut ja koneet auton perään ja katse kohti seitsemän tunnin ompelumaratonia! Yhtä jos toista olisi ollut muutenkin leikattuna, mutta viime aikoina tulleet ihanat kankaat kutkuttivat sormia siinä määrin, että piti pistää niitäkin heti paloiksi. Ja mitä sitä saikaan aikaan…

Jouluhan se tulee tänäkin vuonna. Viime jouluna ompelin Piikalle piparimekon, joka menee neitille vieläkin, jos ei muuta niin tunikana. Loput piparit leikkasin Juniorille bodyksi. Harjoittelin toistamiseen nappilistaa ja tällä kertaa ei mennyt ihan putkeen. Mutta sepäs ei päälle päin näykään, hähää! Joten enpä ala erittelemään sen tarkemmin, missä moka on 🙂 Itsehän sitä itsensä pahin kriitikko on, tarvitseeko niitä mokia aina niin tarkkaan eritellä? (Sitä traktoribodyakin jouduin muuten vähän korjailemaan, kun olin oikaissut yhden työvaiheen komeasti yli…) Kaavana Bert (Ottobre 1/2012), kokona 68. Kangas tietysti Metsolasta.

Sitten tartuin seuraavaan haasteeseen. Me&I:n haalareista mallailin vähän kaavaa ja pistin Selian ihanat Laulukalat paloiksi. Harmikseni ostin kangasta vain tämän haalarin verran kaverin isosta palasta. On tämä niin ihanaa kangasta! Alunperin ajattelin tehdä bodyn, mutta kala on todella suuri, joten pikkuiseen bodyyn kangas ei kovinkaan hyvin sovi. Tämän haalarin koko on n. 68/74 ja esikuvasta poiketen pistin olalle nepparit ja lahkeisiin resorit tuomaan lisää käyttöikää. Kangas siis Selialta ja resorit Metsolasta. Tästä täytyy ottaa vielä sovituskuva – heti huomenna päälle!

Seuraavaksi tartuin hetken aikaa leikattujen vaatteiden laatikossa marinoituneisiin palasiin. Noshin kettutrikoota piti ostaa heti, kun sitä tuli. No eipä sitä toisaalta myöhemmin olisi enää saanutkaan. Petyin kankaaseen aika pahasti. Se ei jousta juuri lainkaan ja väri on jotenkin tunkkainen. Leikkasin palasta Piikalle mekot ja loput myin eteenpäin. Tänään sitten viimein pistin ommellen. Kaavana oli se sama yöppärin kaava, jota sovelsin ponimekkoonkin. Tässäkin hihoja on pidennetty ja levennetty, kainaloista mekkoa kavennettu ja helmaa lyhennetty. Lisäksi tähän versioon pistin taskut, joka melkein osoittautui virheeksi, sillä kettukangas on niin vaikean värinen, että siihen ei meinannut sopivaa taskukangasta löytyä, kun en halunnut ruskeita taskuja. Kiva tästä kuitenkin tuli! Taskujen punainen ja valkoinenhan on ihan eri sävyiset, kuin mekon värit, mutta se ei loppujen lopuksi haittaakaan. Sen verran vähän näkyy kangasta taskuista ja ehkä tuo ruskea sävy myös rauhoittaa.

Taskujen punainen ja valkoinenhan on ihan eri sävyiset, kuin mekon värit, mutta se ei loppujen lopuksi haittaakaan. Sen verran vähän näkyy kangasta taskuista ja ehkä tuo ruskea sävy myös rauhoittaa. Täytyy tästäkin koittaa saada sovituskuvaa.

Lopuksi vielä surautin pipon kuoron arpajaispalkinnoksi. Aluksi en tykännyt sampsukan uudesta kettukankaasta yhtään, mutta vaihdoin kuitenkin palan sitä itselleni. Koko ajan tykkään kankaasta enemmän ja enemmän! Tästä kankaasta on miikkarihaalari Juniorille odottamassa leikattuna.

Että tulihan ommeltua pitkästä aikaa! Neljä vaatetta jäi vielä paloiksi kassiin odottelemaan. Vaikea oli arvioida, mitä ajassa ehtii tehdä, kun en ollut aiemmin tuollaisessa ompelusessiossa käynyt. Kantattua tuli kyllä ihan omiksi tarpeiksi, huh huh! Vaikka siistiä jälkeä kantteihin tuleekin ihan ompelukonetta käyttäen, niin kyllä se kovalta hommalta tuntuu. Kivaa oli ja kotonakin oli onneksi mennyt kivasti – en kyllä muuta edes odottanut 🙂

Juniori (4kk) isosiskon hellässä käsittelyssä – vakavaksi vetää!

Äidin omaa aikaa

In Uncategorized on 05/10/2012 at 22:34

Lastenvaatteiden tuotantolinjani sylttää ja pahasti. Ensinnäkin imettäessä on ihan liikaa aikaa selailla nettikauppoja ja Facebookin Kangashamstereita. Toisekseen jos sitä paljon puhuttua vapaata aikaa on, niin se on yleensä illalla kymmenen jälkeen, eikä silloin jaksa lähteä ompelemaan. Kaavoja jaksaa joskus piirtää ja kankaita leikata. Niinpä viikonloppuna tilanne oli se, että kaikki nuppineulani olivat kiinni kaavoissa ja kankaissa! Tosin ei minulla niitä nuppineuloja muutenkaan ihan hulluna ole… Pitäisi selvästi olla enemmän!

Viime viikonloppuna kävimme kolmevuotiaan neitokaisen syntymäpäiville ja hänelle ompelin hyväksi havaitulla liivimekon kaavalla ihanaisen ponimekon. Tällä kertaa päätin uskaltaa kokeilla taskujen tekoa. Muutenhan mekko olisi valmistunut ihan liian nopeasti 😉

Image

 

En ole viime aikoina ollut täysin tyytyväinen kaksoisneulajälkeen helmakäänteissä. Varmaankin alalanka on liian kireällä tms. Malttamattoman ihmisenä en jaksa alkaa säätää ja kun kiinnitin tämän mekon taskus hunajakenno-ompeleella, huomasin, että ommel on miellyttävän litteä ja aika kivan näköinenkin. Päätinkin kokeilla samalla ompeleella helmakäänteen ompelua ja jälki minusta tosi paljon parempi, kuin kaksoisneulalla. Jatkossakin varmaan tulen käyttämään hunajakennoa! Taskusta otin vielä lähikuvan.

Image

 

Tämä mekko meni yötöiksi ja viimeistely kiireiseksi päivähommaksi. Olinkin tämän viikon kuin persiille ammuttu karhu, koska yläkerran leikellyt kankaat huutelivat minulle, eikä sitä paljon puhuttua omaa aikaa tuntunut löytyvän. Rakas aviomies kuitenkin lupasi perjantai-illaksi ottaa molemmat lapset hellään huomaansa, jotta saisin ihmisten aikaan puuhailla kerrankin omiani. Ja kylläpä nyt on rouvalla taas hyvä mieli 🙂 Kaksi ja puoli tuntia melkein rauhassa puuhaillen ja lopputuloksena Juniorille ihana body!

Image

 

Ja taas uusi taito plakkarissa: nappilista. Kuvittelin sen teon paljon vaikeammaksi kuin mitä se olikaan. Kiitos kuulluu Lillaphantin loistavalle ohjeelle. Kangas on sieltä pahamaineiselta Kangashamstereiden ryhmästä hamstrattua. Tykkään! Ja keltainen kausi näyttäisi jatkuvan, heh 🙂