Ensimmäisenä päätin työstää kaverilta lainatun Joka tyypin kaavakirja 2:n muokkausohjeilla kaavoitetun raglanhihaisen paidan itselleni. Kaavan muokkaaminen oli näin suht kokemattomalle aika työläs homma, mutta kerrankin saa olla tyytyväinen lopputulemaan! Kaava oli erittäin hyvä ja kerralla sopiva! Ainoa miinus on tuo helman turha pituus, olisi pitänyt vähän lyhentää sitten kuitenkin. Hihan suissa on summissa tehdyt laskokset ja ohjeen mukaan laskokset ovat “vyötäröllä” sallien näin toivottavasti tilapäiseksi jäävän keskivartalolihavuuden, josta kärsinen alkukesään saakka (ja jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, niin käytännössä vielä vuoden sen jälkeenkin).

Tyypilliseen sunnuntaityyliin kuuluu se, ettei tukka ollut kuvattavassa kunnossa Ja en malttanut tietenkään odottaa valoisampaa hetkeä. Paidan pituus oli nyt tosiaan sitä luokkaa, että kävisi melkein mekosta. Kangas on Jofotex-kimppatilauksesta ja sitä jäi lapsen paidan etu- ja takakappaleen verran. Erittäin laadukkaan oloista trikoota! Vielä yksityiskohta hihan suusta, josta tuli minusta nätti. Tykkään pussihihoista niin pitkinä, 3/4-pituisina kuin lyhyinä, itsellä ja piikalla Tässä jälkimmäisessä kuvassa kankaan vihreä väri on myös lähempänä totuutta.

Nyt taitaakin olla paras lähteä oikeasti laskemaan niitä lampaita…

Kankaat (eli college Ottobreen etsy-kaupasta ja pallotrikoo Metsolasta, JNY) odottelivat hetken aikaa sopivaa kaavaa, sillä tarkoitus oli tehdä n. koko 104-110cm oleva vaate kummitytölle syntymäpäivälahjaksi. Kun näin Ainon ompelemat ihanat hupparit, tunsin kolahduksen ja oli pakko hommata kaava itsellekin. Vaikka olen ollut koko alkuvuoden sairaslomalla (hei hei umppari), niin siltikään saanut itsestäni enempää irti ja tämäkin sitten valmistui ihan viime tingassa, missäpä muussakaan. Myös vastoinkäymisiä koettiin, mutta jospa sitä seuraavalla kerralla jo muistaisi, miten vuorin ja päällikankaan väliin laitetaan lahje- tai hiharesorit… Mutta niin, se huppari sitten.

Ainon vinkistä pidensin helmaa. Seuraavassa hupparissa en pidennä helmaa noin paljon ja laitan kapeamman helmaresorin. Nyt tuosta tuli jotenkin suhteettoman pitkä. Sovituskuvaa ei ole, mutta mallille huppari oli hivenen reilu eli sehän on silloin lapselle hyvä, kun on vähän kasvunvaraakin. En ollut tähän varauksettoman tyytyväinen, ehkä juuri pituuden vuoksi.

Sitten se viime vuotinen… Se oli siis kolmas valmistunut rph-työ ja viimeistelin sen tuttuun tyyliin käsipyyhkeeksi ja pistin joulupakettiin, joka saikin valmistua joulun jälkeen, sillä luovutuskin oli välipäivinä.

Tähän talviseen kuvaan onkin hyvä päättää tältä erää! Kankaita on taas tullut leikeltyä ja parit jutut pitäisi vielä leikkailla, katsotaan milloin sitä ehtii ompelemaan.

Ihan joka kuukaudelle ei ole omaa kuvaansa, mutta suurin piirtein kuitenkin. Tosiaan niitä yksivärisiä kartonkeja olisin kaivannut noiden valokuvien taustapapereiksi, mutta ihan kelpo tuli ilmankin.

5kk:

Kesä 2010:

Ja vielä hyvän joulun toivotus viime vuotisella kuvalla:

Muutamaan kuvaan näpertelin nauhoja koristeeksi, mutta muuten tyyli oli tämä johtuen somisteiden vääristä väreistä Pitäisihän se varmaan itsellekin jaksaa tällainen askarrella!

Sitten niihin lahjaompeluksiin. Tekojärjestyksessä jos aloitan, niin ensimmäisenä valmistui kaksi työkalupaitaa, koot 92cm ja 110cm. Saajina kummipoika ja isoveljensä. Kaavana Ottobreen 301.

Edelleen samalla kaavalla ja koossa 92cm syntyi ihana helikopteripaita kaverin pojalle. Kangas on Ottobrestä ja sitä jäi etukappaleen verran vielä.

Pilvikankaita tuli tuhottua oikein urakalla. Punaisesta pilvikankaasta oli tarkoitus tehdä kummitytölle ja pikkusiskolleen mekot/tunikat, mutta koska olin aiemmin jo tehnyt siitä pikkutunikan ja samalla leikkasin toisen, ei enää jäänyt kummitytölle edes paidan vertaa, joten täytyi turvautua toisiin väreihin. Kummitytön pikkusiskolle meni siis jo tutun näköinen tunika.

Ja sitten isosiskon mekko, jonka kaavana oli aiemmin Piikan vaatteista tuttu.

Vähän isommalle kummitytölle tein Ottobreen numerosta 4/2011 tunikan koossa 110cm. Aiemmin kesällä tein samalla mallilla leppistunikan serkulle vähän pienempänä. Muistelin, että noiden rypytysten kanssa olisi mennyt pitempään kuin sitten menikin. Tosin vähän pakkasi ketuttamaan, että framilon-nauhalla tehdyt rypytykset eivät olleet tasaisia, vaikka miten yritin tasaisesti venyttää. Väri on ihana…

Lopuksi vielä ompelin kavereiden tyttärelle joulu- ja synttärilahjan, sillä hän on niitä onnekkaita/epäonnekkaita, jotka ovat joulunlapsia ihan kirjaimellisesti. Viime postauksesta tutun Piikan setin kanssa piti tulla samanlainen, mutta satumetsäkangasta ei riittänyt kuin lyhyempään tunikaan ja hihat ovat sienikangasta. Tästä tuli ihana: ehkä ihanampi kuin Piikan setistä

Ja vielä ne housut. Tykkään kovasti tuosta resorilahkeesta leggareissa, näyttää kivalle.

Siinäpä oli monta kirottua pehmeää pakettia Huomenna laittelen kuvia yhdestä askarteluprojektista, joka piti valmistua jo viime jouluksi, mutten saanut edes aloitettua ja sitten tein sen eilen täksi jouluksi. En saisi mitään tehtyä ennen “viime tinkaa”.

Rauhallista joulua!

Keskeneräisistä ristipistotöistä tuli mieleen rph: ei puhuta siitä tämän enempää. Saldoni on 2/15 tällä hetkellä, muistaakseni Taidan jatkaa samoilla töillä ensi vuoden rph:nkin ajan!

Osa valmistuneista jutuista siis odottelee paketeissaan huomista, mutta osa on jo otettu käyttöön. Ompelin Piikalle muutamat vaateparret.

Nämä ihanat kankaat kotiutin Ottobreestä resoreita myöten. Mekon kaava on sama kuin parissa aiemmassa tekemässäni mekossa. Housujen kaava taas on SK:n leggingsit, mutta lisäsin resorit käyttöiän pidentämiseksi. Vähän lyhyemmän olisi saanut mekosta tehdä, enempi sellainen tunikapituus olisi passannut tähän kokonaisuuteen, mutta oikein kiva tuli!

Liilasta pilvitrikoosta ompelin ihan tavallisen pitkähihaisen paidan. Ihanan väristä kangasta! Kokeilin uutta kaavaa (OB:n kaava 301), jonka olen kaverilta piirtänyt. En muistanut oliko kaulus resorille vai kanttaukselle ja koska pääaukko näytti niin isolle, niin laitoin ihan tavallisen resorin. Tätä ei ole vielä testattu, voi olla vielä reilu.

Palataan loppujen ompelusten pariin joulunpyhinä!

Viime viikolla puolestaan sain valmiiksi maatuskacollegen jämistä liivimekon, joka oli leikattuna yhtä kauan kuin se Piikan pikkumummomekko eli 1,5kk. Mekko meni myyntiin.

Kiva kangas ja malli! Tykkään tämän kankaan herkullisista väreistä aivan erityisen paljon.

Mutta yö- ja aamutöinä oli pakko ehtiä perjantaina ja lauantaina tehdä Piikalle synttäri- ja joulumekko. Lauantaina tuli neitille vuosia täyteen “kassi”. Lauloimme aamulla tietysti onnittelulaulun ja hetken päästä Piika lauleli alakerrassa itsekseen: “paaaljon onneeaa minulle”

Piparimekon kaava sama kuin edellisen postauksen mummomekko. Vähän pidensin hihoja ja kaulus on tavallinen resorikaulus. Tosi ihana joulumekko ja hyvällä tuurilla käy tunikana vuoden kuluttua!

Leppoisaa joulun odotusta!

Piika on oppinut poseeraamaan ja halusi valita myös itse poseerausasennon

Mekko on vielä hivenen iso, seuraavan voisi ommella ilman saumavaroja. Sitten toinen kämmi sattui, kun olin piirtänyt kaavan kaverilta kaavan, niin olin piirtänyt kaksi takakappaletta ja huomasin asian vasta leikattuani. No summissa muotoilin sitten pääntien uusiksi, ihan ok siitä tuli. Mutta ihan hyvä kokeilu, vähän pienempänä versiona kävisi oikein hyvin talviseksi arkivaatteeksi tällaiset mekot.

Mutta sen pidemmittä puheitta siihen arpajaispalkintoon. Toiveena oli liivari, mekko tai tunika keltapohjaisesta pilvikankaasta. Päätin kokeilla uutta mallia ja päädyin Muru-tunikaan Ottobreestä.

Ompelukone pelaa huollon jäljiltä kuin unelma! En ole aiemmin saanut noin siistiä jälkeä kaksoisneulalla! Tämän tunikan malliin en itse ollut varauksettoman tyytyväinen: näyttää kauhean leveälle! Leveys kyllä vastasi Tutan vastaavan koon mekon leveyttä. Neppareiden kanssa taas vastusti tai tarkemmin viimeisen nepparin kanssa. Se tuli iskettyä täysillä kiinni huonosti ja väkivalloin irtirepimisen tuloksena kangas vähän kärsi. Kauniin värinen tunika kuitenkin! Mitähän tuosta lopusta kankaasta tekisi…

Ompelukoneeni kävi pikaisessa huollossa Ompelutalossa ja nyt se pelaa kuin unelma! Aivan ihanaa jälkeä tekee esim. kaksoisneulalla! Kaveri kyseli facebookin Metsolakirppiksellä joustofroteisten vaatteiden perään. Muistin silloin muutamat jämäkankaat ja tarjosin niistä ommeltuja vaatteita hänelle. Eilen leikkelin kankaita urakalla ja tänään sitten ompelin ja tällaista tuli:

Kaavat ovat Ottobreen uusimmasta eli numerosta 4/2011 ja kaikkien vaatteiden koko on 80cm. Kaavasta poiketen traktoripaidan hihansuissa on resorit ja housuista jätin kiristysnyörit pois. Autobyysien toinen lahje on alhaalta punainen, sillä kangas loppui siinä vaiheessa kesken. Mahtavaa, sain kolme jämäkangaspalasta tuhottua! Ei puhutakaan siitä, mitä postin mukana on tullut…

Sitten voittajaan! Satunnaislukugeneraattori arpoi numeroksi yhdeksän, joten tällä kertaa onni suosi Ti-ti-uu-nimimerkillä esiintyvää käsityöbloggaria. Hän toivoi koossa 80cm liivimekkoa, tunikaa tai mekkoa keltaisesta pilvikankaasta. Ajattelin etsiä vaihteeksi jonkin uuden mallin eli toivottavasti parin viikon sisällä saan valmista aikaan.

Kiitos vielä kaikille!

Raitafrotee Myllymuksuilta. Ihanan väristä! Housujen malli Ottobreestä 4/2011. Saisi olla Piikalle vähän kapoisemmat näin sisäkäyttöön, eli vähän reilut ovat vielä. Ihana karvakasamme Pikselikin pääsi pitkästä kuvaan.

Toiset housut tein eilisen suunnitelmani mukaan eli levensin ja vähän pidensin Suuren käsityölehden (numero taisi olla 1/2009) leggarikaavaa koossa 92. Sain aikaan juuri sellaiset housut kuin halusinkin eli kapealinjaiset, vähän pussittavat lahkeet!

Vyötärökuminauha tuli summissa leikattua liian löysäksi, mutta onpahan mahalle kasvunvaraa Kangas oli muuten todella törkeän huonosti leikattu! Toinen reuna oli suora, toinen aaltoili rajusti! Koska kangas on aikoja sitten tilattu, en viitsinyt alkaa valittaa, mutta jatkossa täytyy kyllä heti saapuneiden kankaisen leikkuu tarkistaa… Singoalla ja toiset veluuripöksyt jäivät nyt viimeistelyä vaille, katsotaan milloin ehdin.

Vähän ihmeellisessä etukenossa on piika, mutta tämä oli tällä kertaa paras otos pikkuohjuksesta. Eli siis liivimekko (86/92) Metsolan joustofroteesta kaverilta piirretystä kaavasta, leggingsit (92) oranssista trikoosta  jostain Suuresta käsityölehdestä ja samaisesta lehdestä peurapaita (86/92cm). Puolimetriä peurakangasta riitti siis tähän paitaan ja sen edellisen paidan hihoihin ja etumukseen. Tuo kangas ruskeilla resoreilla oli mielestäni kaikista ihanin yhdistelmä. Leggingsit ovat vielä vähän reilut Piikalle (ja varmasti myös saajalleen) ja ajattelinkin, että kaavastahan saisi pienellä muokkauksella kapealinjaiset veluurihousut, joita mielisin ommella talven varalle. Ihan hivenen vain lahkeeseen leveyttä sekä pituutta ja lahkeeseen kuminauhat.

Samalla innolla viimeistelin Piikalle jo kesällä pupukankaasta leikkaamani paidan. Kyllä tämä pupukangas vain on niin ihana, joka kerta sykähdyttää! Pidän muuten sitä omaa t-paitaani töissä mustan kapealinjaisen hameen kanssa ja olen mielestäni siinä oikein tyylikäs Olin tilannut kangasta Ikasyriltä 1,5m ja sain siitä siis itselle t-paidan, Piikalle topin, shortsit ja nyt tämän paidan. Jämistä kaveri ompeli vielä hame-leggareiden hameen ja paidan hihat. Eli varmasti tuli aika hyvin käytettyä tämä kangaspalanen!

Mannekiinillä meinasi tulla itku, kun piti luopua “pampipaidasta”, jossa oli vielä niskalapussa “tutu” eli lintu. Mutta iloksihan sekin suru pian muuttui

Jämistä sain leikattua etukappaleen ja lyhyet hihat. Sitten Metsolan jotakin mekkoa muistellen jatkoin hihoja pitkillä resoreilla ja takakappaleena on omasta, muutaman reiän saaneesta Marimekon teepparista. Tykkään kyllä yhdistelmästä kaikin puolin Tosin nyt paidan etumuksessa on jo mustekynätahra, voi ei!

Aurinkoisia syyspäiviä!

Kaava on Ottobren numerosta 1/2011 ja kangas Metsolasta (JNY:n kangas). Tuo trikoo on muuten ihanan pehmoista! Ohjeesta poiketen en tehnyt kanttauksia hihansuihin ja lahkeisiin ja siitä syystä haalari on vähän iso (kokoa 86cm), mutta mahtuupahan pidempään. Alunperin oli tarkoitus tehdä valkeat kantit, mutta Metsolasta ostamani valkea resori osoittautui liian paksuksi kanttausta ajatellen (kone ei suostunut ompelemaan). Seuraava suunnitelmani oli tumman ruskea, mutta onneksi ajattelin vielä kolmannen kerran asiaa: nämä pinkit resorit piristävät kummasti! Tarkoitus olisi ommella vielä toinen samanmoinen bambutrikoosta. Jospa sitten vetskarikin onnistuisi paremmin

Piika lähtikin jo testaamaan, miten uudessa yöppärissä uni maistuu, joten äiti ehtii hetken aikaa ommella ennen kuin täytyy seurata perässä. Työn alla on lahjaksi menevä kokonaisuus ja sivutuotteena Piikalle paita, joista lisää myöhemmin.

Ja muistakaapas hei, arvontaan ehtii vielä mukaan! Linkkaa alla olevaa kuvaa ja jätä kommenttisi kyseiseen postaukseen.

Kivan värikäs tuli!

Eli osallistua voit jättämällä tähän postaukseen kommentin ja vastaamalla kysymykseen, minkälaiset kuosit sinua kankaissa miellyttävät ja mikä on lempikuosisi, jos pystyt siihen vastaamaan. Omat kangasmieltymykseni ovat varmaan aika ilmeiset ompelusteni perusteella. Väriä täytyy olla ja mieluiten jotain kuva-aihettakin. Näistä ompelemistani kankaista ehkä kaikista mieluisin on iki-ihana punahilkkatrikoo, mutta Ikasyrin mustapohjainen puputrikoo on kyllä hyvin lähellä.

Palkintona puolestaan lupaan ommella jostakin kuvan pilvitrikoosta jonkin lasten vaatteen. Jätä kommentissasi myös toive kankaan väristä, vaatteesta ja koosta. Jokaisella kommentin jättäjällä on on tasapuolisesti yksi arpa. Kavereille voi toki vinkata arvonnasta esim. seuraavan pikkukuvan avulla:

Onnea matkaan!

Muoks. Kankaiden värit ovat keltainen, punainen ja violetti!

Leikkasin kangaspalaset ja ompelin vuoren ja päällisen. Muistin jättää kääntöaukon vuoreen ja muistin ommella myös kokomerkin. Tein myös ensimmäistä kertaa tuollaisen resorinyörin ja napinlävistäkin tuli kerralla nätit. Sitten vain vuori ja päällinen oikeat puolet vastakkain sisäkkäin ja sinne väliin resorit oikeisiin paikkoihin. Ompelin (saumurilla tietysti) resorit paikalleen ja ajattelin että tämäpä oli nopea homma! Kun käänsin vaatekappaleen ympäri, se olikin aika jännän näköinen: siitä tuli sellainen ympyrä… Leikkelin lahjeresorit irti ja ajattelin että tuon vyötärönhän voi jättää paikalleen, kun se on ihan oike… Eiku hetkinen! Ne kiristysnauhaa varten ommellut napinlävet ovat nurjalla puolella!!! Voi prkl! Ja ei muuta kuin sakset käteen.

Istahdin sitten miettimään asiaa. Olin aamupäivällä käynyt ensimmäistä kertaa Saksis-blogissa ja sieltä muistin kuvaohjeet hupparin vuorittamisesta. Ahaa, eipä olisi tullut mieleenkään ommella resoreita noin eli kokeillaanpas! Päätin nyt aloittaa lahjeresoreista ja ne onnistuivatkin nyt hienosti Elinan ja Hennin ohjetta noudattaen. Seuraavaksi vyötäröresori, mutta mitä ihmettä… Kohdakkain olivatkin nyt vuoren etukappale ja päällisen takakappale ja toisin päin. Voi hyvänen aika!!! Siinä vaiheessa päätin jatkaa seuraavana päivänä.

Seuraavana päivänä kaikki sujuikin alusta loppuun ilman ongelmia. Jossakin välissä kavensin vuoren sivusaumoja saumuriompeleen verran. Päällikangashan ei joustanut yhtään ja vuori oli ruskeaa, erittäin joustavaa trikoota, joten siitä olisi saanut jättää lahkeiden sivuista saumanvarat pois.

Lopputuloksena Piika sai kuitenkin oikein nätit syys- ja kevätpöksyt kuiville ulkoilukeleille. Meillä on ollut tällaiset vähän vastaavat kaupasta ostetut koissa 68cm ja 80cm ja ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi esim. automatkoille ja ihan pihalla leikkimiseenkin, kun kosteudensuojaa ei tarvitse. Piikalla on välikausitakkina Reiman sini-ruskeatakki, joka passaa näiden housujen kanssa paremmin kuin hyvin. Kuvan oton ajaksi Piikaa lahjottiin kosteusliinalla Samasta kankaasta aion tehdä itselleni hameen.

Aika kauan aikaa kangaslaatikossa on ollut pari tuunattavaa juttua eli muutama lahjaksi saatu body koossa 86cm ja kaverin kirpparikuormasta ostettu trikoinen hihaton haalari. Koska bodyille meillä ei ole enää käyttöä (en ole pitänyt bodyjä Piikalla kesälläkään enää ollenkaan), päätin tehdä näistä paitoja. Ja myös haalarit olen kokenyt epäkäytännöllisiksi (pois lukien yöhaalarit), joten päätin tuunata näistä haalareista housut. Ja tällaista tuli:

Housujen vyötäröstä tuli vähän löysä ja olisi pitänyt kaventaa vähän reunoista noita pöksyjä. Ihan käyttökelpoiset kuitenkin. T-paita taitaa jäädä nyt käyttämättä tai ensi kesänä lahjaksi tms. Se on kokoa 86cm eli nyt sopiva mutta alkaa tämä kesä olla jo kohta lusittu, niin hyvin vähälle käytölle jää. Tuo Lindexin paita osuu kyllä minun hermooni ja kovaa vaikka onkin noin pinkki. Tosi iloinen ja nätti kuva pelastaa paidan Ja täytyy myöntää, että mullahan on omassa pukeutumisessani kova pinkkikausi menossa… En jaksanut kaivaa esille kaksoisneulaa, tai oikeammin en jaksanut alkaa rullailemaan pinkkiä lankaa tyhjälle lankakerälle, jotta saisin sitä toisenkin rullan. Siispä päätinkin kokeilla ihan ompelukoneen omia ompeleita noihin helmakäänteisiin.

Seuraavaksi työn alle on päässyt Piikalle unihaalari ja pari keskeneräistä paitaakin olisi. Sitten voisi alkaa niitä omia työvaatteita suunnitella, pari pirtsakkaa siis hametta mielessä.

Saalikaulus, vyö jne. No ei ihan mennyt niin kuin strömsössä! En tajunnut tuota saalikauluksen kiinnitystä mitenkään! Yritin kerran ja tein tikkaukset päälle ja huomasin, että kaulus oli venynyt muodottomaksi. Ei muuta kuin sakset käteen ja kaulus irti ja nurkkaan! Sen sijaan tein kanttaukset ja niistä tuli ihan nätit. Sitten yritin tuota vyötä laittaa, tein rypytykset ja aloin mallata, niin sehän oli se vyö hirveän pitkä vyötäröön nähden vaikka olin leikannut osat ohjeen mukaan! Äh, en minä jaksanut sitten alkaa sitä vyötäkään mallailla. Ensimmäisen sovituksen myötä huomasin, että kauluksesta näkyy melkein napa. Kangaspalalla senkin sai pelastettua ja ihan kiva mekko tuli. Jos teen tämän uudestaan, niin yhdistäisin yläosan ja helman kaavat ja jättäisin tuon typerän laskoksen pois.

Onpas laadukas kuva ja juuri pyykistä tullut ryppyinen mekko… Nuo holkkihihat oli muuten kivat tehdä ja myös hyvän näköiset mielestäni. Ja ihan pidettävä mekko tuli vaikkei aivan täydellinen eikä varsinkaan mallin mukainen