Myssyä kevääseen

Kauheasti ompeluttaisi, mutta ei oikein tahdo olla aikaa tai energiaa. Tai jos illalla Piikan nukahdettua viimein olisikin edellä mainittuja, niin eiköhän mahan yläreunaa juilia istuessa niin paljon, että saa unohtaa ompelukoneen ääressä nököttämisen. Viikonloppuna kyllä täytyy jotakin saada aikaan!

Viime viikonloppunakin ommella surautin vähän jotakin. Ensiksi tuunasin vanhoja makkarin verhoja, jotka olivat liian lyhyet niin entiseen kuin nykyiseenkin makkariin. Tein toisesta sivuverhosta kapan keittiöön. Keittiöhän pistettiin kaapiston osalta kokonaan uusiksi ennen muuttoa, kyllä nyt kelpaa

Marimekon Lumimarjasta tuli ihanan raikas kappaverho! Jotenkin nuo oli pitkinä sivuverhoina vähän pliisun näköiset, mutta näin tämä on kyllä tosi herttainen.

Sitten niitä kevätmyssyjä. Kokeilin Ottobreen Muraveinik-myssyn kaavaa. Ihanan helppo ja nopea ommella! Kaksi pipoa tuli alta aikayksikön. Kokona oli 48cm ja tytön päänympärys on kyllä vähän isompi. Ekan tehtyäni huomasin, että toisesta saa jättää saumanvaran otsalta pois, niin ei valu koko ajan silmille.

“Minähän en kameralle hymyile!!!” Tässä toinen pipo. Kylläpäs on nyt niin pinkkiä, niin pinkkiä. Tämä lakki on kuitenkin mätsätty Ikean ihanasta kettukankaasta ommeltuun vihreän sävyiseen takkiin, jossa on myös vähän pinkkiä. Pitäisi kuvata se takkikin: Piika sai sen joulupukilta, en ole itse sitä ommellut. Hirveen, hirveen nätti takki!

Tämä pipo on se hivenen silmille valuva. Pitäisi ommella vielä tarranauhan palat noihin leuan alle tuleviin lerpakkeisiin, niin pysyy korva suojassa. Värit on mätsätty alla olevaan Reiman pukuun, josta maksoin itseni kipeäksi, mutta kun kerrankin oli iloisen pirtsakka väri haalarissa, niin pakko kait se sitten oli. Myssyn kankaana on ihanainen keijukangas. En osaa päättää, mitä tekisin lopusta kankaasta, kun se on vain niin ihanaa!

Ihanaa kevättä!

Onnistunut body!

Ei se niin vaikeaa näköjään ollutkaan

Kaavana oli OB:n 1/2012 numeron body koossa 68cm. Näppärää, kun ei tarvinnut neppareita kötystää olkasaumalle! Täytyy sanoa, että en vieläkään ole mikään nepparimestari… Kangas on ihanaa, viime syksystä saakka marinoitunutta. Itse asiassa tästä samasta kankaasta olisi leikattuna 86-senttinen hupparikin, joka oli tarkoitus tehdä Piikalle, mutta liekö se enää sopii sille… On siis edelleen ompelematta. Jospa seuraavaksi se sitten Ainoa ongelma tässä oli nyt se, että ruskeaa resoria oli sen verran vähän, että jouduin jatkamaan kaitaleita ja alaosan kanttaus on erisävyinen kuin hihansuut ja yläosa. Mutta ei häiritse. Tämä on menossa lahjaksi. En saanut nyt alaosaa aikaiseksi, mutta tähänhän sopii valkoiset, vihreät ja ruskeat, luulisi niitä jo löytyvänkin jos ei muuta, niin äitiyspakkauksesta.

Sitten ajattelin laittaa muutaman sisustuskuvan uudesta kodista. Pettymyksekseni kaikki olohuoneen ihanat verhot ovat nyt 20cm lyhyitä. Tämän ongelman ratkaisua odotellessa ostin yhden uuden verhokankaan ja ompelin siitä täyspitkät verhot.

Kangas on Vallilan Jaffa-kuosista. Kun laitoin verhot paikalleen, seurasi pienimuotoinen järkytys. Kyllähän olin tietysti kangasta ostaessakin huomannut ettei siinä ole keväisen vihreää, jota minulla on ollut kutakuinkin kaikissa verhokankaissa tähän mennessä. Nyt kun olen katsellut verhoja viitisen päivää, olen niihin jo tottunut ja tykästynyt. Ihanan keväiset värit!

Sitten sain ompelunurkkaukseni aika hyvälle mallille tällä viikolla. Paikka sijaitsee yläkerrassa, joka meillä on nyt vähän niinkuin ylijäävänä tilana, sillä arkielämän saamme keskitettyä alakertaan. Se oli toiveemmekin, kun uutta taloa katselimme.

 Kaapin päällystä on vielä osittain järjestelemättä. Siellä on mm. kaikki keskeneräiset kirjontatyöt, joita rph 2011:n myötä on muutama Järjestellessä lupasin itselleni alkaa harrastustarvikelakkoon koko loppuvuodeksi. Nimittän löytyy kangasta, villalankaa, askarteluvermeitä ja ristipistojuttuja useammaksi vuodeksikin… Huh huh! Täten voisin jonkinlaista lupaustakin tehdä. Viereisessä huoneessa on nimittäin pieniä lastenvaatteitakin monta laatikollista ja jos ompelen kaikki lastenkankaat omalle/omille lapsille, niin varmaan toinen mokoma satsi tulisi helposti, eikä niitäkään määräänsä enempää tarvitse. No, äitiyslomalla ajattelin vähän sortteerata ja pistää kirpparille/Konttiinkin jotakin menemään. Ja olenhan toki paljon lahjaksikin ommellut ja varmaan niin teen myös jatkossa. Yksi to do -asia olisi nätimpi suojus saumurille ja ehkä ompelukoneellekin. Sekä kaappi että pöytä ovat Ikeasta, kaapin olen joskus ostanut omaan asuntooni ja pöytä tuli ompelupöydäksi viime syksynä. Ihan näppärä yhdistelmä.

Kirsikan kukkia

Toinen valmistunut rph-työni on siis DMC:n kirsikka-pakkaus ja pistelin sen Lennun järkkäämään puuvaihtoon. Parini oli Neili. Alunperin olin ajatellut viimeistellä työn punaiseksi pellavakassiksi, mutta viime metreillä tulinkin toisiin ajatuksiin, koska halusin käyttää jo minulta löytyviä kankaita.

Aika nätti tuli tästä työstä! Viimeistelyinspiraatio tuli Kurjenpolven Riikan kangaskoriohjeesta, kiitos vaan! Päällinen oli paksua, tummansinistä puuvillakangasta ja siihen laitoin tukikankaan. Sisäpuoli puolestaan oli Marimekon Tantsua ja Finlaysonin mansikkapuuvillaa.

Sovelsin Riikan ohjetta niin, että tein vuoreen taskut eli koria voisi käyttää esim. käsityötarvikkeiden, lehtien ja kaukosäätimien tms. säilyttämiseen. Vuori jäi ehkä vähän kaipaamaan koviketta, mutta toisaalta tukikangas olisi tehnyt siitä todennäköisesti liian jäykän. Selvästi olisin tarvinnut harjoitusta myös päällisen ja vuoren yhdistämiseen, sillä ne eivät nyt ihan mätsänneet. Vaihtoehtoisesti myös pidemmästä pinnasta olisi ollut apua Korista tuli minusta kuitenkin aika raikas.

Ai niin, sellaisen muutoksen ohjeeseen näin matikan opena tein, että ympyrän kehän mittaamisen sijaan mittasin halkaisijan ja kerroin sen piillä Ehkä se oli virheeni, kun tuskin se leikattu ympyrä miteään täydellinen oli.

Mukaan lähti myös pussi Kofeiinikomppanian teetä, jonka maku oli japanilainen kirsikankukka. Aivan ihanaa teetä, suosittelen! Tosin sitä taitaa saada liikkeestä seuraavan kerran ensi keväänä. Alkaa olla kirsikankukkien sesonki jo ohi.

Vappua!

Olipas lyhyt vappu: tavallisen viikonlopun mittainen, huomenna takaisin sorvin ääreen. Kokosin tähän postaukseen pari vähän pienempää, jo aiemmin aikaansaatua ja tämän viikonlopun saldoa. Kukikkaidenn kuosien blogissa oli tosi kiva pipo-opas ja sitä piti päästä kokeilemaan. Tein pipon pupumetsä-veluurin jämistä lahjaksi kummitytölle, jolle päätin lahjoittaa aiemmin Piikalle tekemäni hupparitakin. Piikalle pitäisi tietysti sitten ommella uusi takki

Hmm, piposta tuli vähän hassun mallinen… No hyvä kokeilu kuitenkin. Tämä pipo ei ole käännettävää mallia, en jaksanut alkaa kääntöaukkoa käsillä parsimaan. Myös uudet olohuoneen verhottu tuli hurruutettua. Kankaat olivat täysin heräteostos Eurokankaasta. Eipä ole meillä ollut mitään näin hempeää varmaan ikinä! Mutta hyvin passaavat olohuoneeseemme.

Pääsiäisenä edistin parhaani mukaan kahta keskeneräistä ristipistotyötä. Pistänpä niistäkin tilannekatsausta tulemaan. Ristipistohassutteluajasta on kulunut nyt jo yksi kolmasosa! Valmiina pitäisi olla siis viisi työtä… KRÖHÖM! Ei ihan olla tahdissa mukana

Orkidea ja kissa on edennyt aika mukavasti. Aikaa on vielä joitakin viikkoja, joten pitää iltaisin antaa neulalle viuhempaa kyytiä. Toisena työn alla oli ruusukeijun lehdet.

Täytyy sanoa, että en ole ihan tyytyväinen omaan käsialaani tällä tiheämpiruutuisella aidalla. Myös lehtien värit ovat vähintäänkin kummalliset… Jospa kuitenkin lopputulos olisi hyvä, kun saan keiju ja ruusutkin pidemmälle.

Ja sitten tämän viikonlopun tuotoksiin! Uusimmasta Ottobre-lehdestä piti kokeilla kirjekuoripäänteistä, puolihihaista paitaa. Koko on 86cm ja kangas Sampsukalta.

Paidasta tuli oikein kiva! Hihat ovat kivan mittaiset, kutakuinkin 3/4-pituus. Helma on vähän turhan pitkä ja meinaa kääriytyä nurin päin. Aluksi katsoin tuota pääntietä, että taisipa tulla ihan liian leveä tai löpsö, mutta eipä tullutkaan: pääntien muoto tuo mieleen venepääntien ja tuntuu toimivan oikein hyvin. Myös kangas on kiva, kuinkas muutenkaan.

Eräästä ostoliivimekosta koitin piirtää kaavaa ja toteuttaa mekoksi. Lopputulos on tässä ja harmittaa!

Oikein kivan näköinen mekko muuten, mutta pääntiestä tuli aivan ihmeellisen korkea! Pitää kaivaa se ostomekko esiin ja verrata, mikä meni pieleen. Vähän on vielä pelastettavissa, kun nappia voi siirtää n. sentin eteenpäin. Pitää miettiä myös sitä, kaventaisinko mekkoa vielä vähän sivusaumoista. Niin nätti kangas, niin hyvin onnistuneet kanttaukset, mutta pieleen meni silti! Nyyh… Jospa pelastusoperaation jälkeen olisi vähän parempi mieli

Sitten sain tartuttua leijona-helikopteri-paitaan, joka on odottanut pääntien korjausta. Siinähän oli aivan liian iso pääntie ja siksi kanttaus piti purkaa pois ja tavallinen resori ommella tilalle. Nyt paidasta tuli kiva, mutta se joutaa vielä kaappiin odottamaan ensi syksyä eli aika reilu on vielä. Sepä ei tietenkään haittaa, koska nykyisellään sopivia vaatteita Piikalla on riittävästi.

Ja vielä pikaompeluksena sain viimein tehtyä Piikalle kevätpipon, joka passaa yhteen uuden ulkoilupuvun kanssa. Metsolasta ostetusta viidakkotrikoon jämistä syntyi hauska pipo, joka ei pysynyt päässä niin kauaa, että kuvan olisi saanut. Täytyy ottaa ulkona otos joskus!

Vuorena on ihanan pehmeää bambutrikoota. Ei siis mikään mahdottoman paksu myssy ole, mutta näin keväällä meillä on käytössä vielä kypärämyssy, joten tarkenee tuolla.

Nyt on pakko alkaa tarkastelemaan huomista työpäivää! Enää viisi viikkoa kesälomaan, ei sillä, että meillä laskettaisi

Kesämielellä

Ulkona on niin ihana ilma, että eihän tässä voi olla muuta kuin kesäisellä tuulella! Lumi sulaa silmissä ja ulkonakin pärjää jo kevätvaatteilla. Sieltä se kesäloma uhkaavasti lähestyy

Viime viikonloppuna sain ommeltua vuosikertanukenkärryihin uuden kankaan. Kyllä kelpaa Piikan antaa kyytiä vauvoillensa!

Tänä viikonloppuna puolestaan kesäisen kelin ja Metsolan sinisen traktorikankaan inspiroimana päätin pistää ompelukoneen laulamaan t-paitoja. Kohtahan niitä tarvitaan, tarvitaanhan? Kaavana on SK:n 1/09 pitkähihainen t-paita, mutta lyhensin hihoja (enemmän kuin leppisteepparissa, siihenhän tuli ihmeelliset puolihihat) ja jätin saumavarat pois, jotta saisin n. kokoa 86cm vastaavat paidat. Neljä teepparia siis, olkaapa hyvä:

Molemmat kankaat ovat Metsolasta: Vihreästä hippikukasta olen Piikalle tehnyt jo tunikan viime kesänä ja vielä jäi pipon verran. Hihoihin tein käänteen sijaan resorit, jotta saisin vähän puhvihihaa muistuttavan vaikutelman. Traktorikangas hurmasi minut värillään jo kaupassa. Ostin sitä puoli metriä ja siitä sai tehtyä kaksi paitaa: toinen omaan käyttöön ja toinen lahjaksi. Piika osaa hienosti vastata kysymykseen: “Mitä auto/traktori sanoo?” Se nimittäin “sanoo” märän kielellä päristyksen. Voi olla, että joudun ostamaan tätä lisää, kun heti tuli mieleen muutama pikkunappula, joka ihan selvästi on tällaista kesäpaitaa vailla.

Tässä siis se toinen traktoripaita. Pikkukakkospaita onkin secondhandia, sillä se oli vielä eilen t-paita, joka joskus on mahtunut minulle, mutta en nyt enää edes yrittänyt saada sitä päälleni. Hyödynsin hihojen käänteet tähän suoraan. Valkoista resoria minulla ei ollut, mutta keltainen itseasiassa olikin paljon parempi valinta! Ompelin muuten ensimmäistä kertaa ns. tavallisen pääntien ja olihan se kyllä helppo ja nopea kanttaukseen verrattuna.

Molemmat paidat kävivät Piikalla jo päälläkin. Kysyin eilen sovittamisen jälkeen Pikku kakkosen kuvaa näyttäen, mikä tässä on ja vastaus oli “kala”. No onhan siinä kalakin