Kuutamoajelulla

Kummipojan synttärit lähestyvät ja pitihän se jotakin ommella surauttaa. Päädyin huppariliiviin. En tiedä, onko miten käyttökelpoinen vaate, se jää nähtäväksi. Mutta oli niin mukava ommeltava, että kunhan tämän kirjoitan, leikkaan Piikallekin samanmoisen. Kaavana oli OB:n 3/2012 numerosta Roboman koossa 92cm. Aika kapoinen loppujen lopuksi, verrattuna noin yleensä OB:n kaavoihin. Helmaa pidensin aika reippaasti ja Piikalle sovittaessa totesin pidentäneeni sitä vähän liikaa, harmitus. Mutta eipä hätää. Jos liivi on ihan liian pitkä, ajattelin pujottaa kuminauhan helmakäänteeseen taikka sitten saksin helmasta pätkän pois ja käännän uudestaan. En nyt vielä tehnyt kuitenkaan mitään muutoksia, ajattelin ensin kokeiluttaa sankarilla.

Päällikangas Metsolan joustista ja sisällä tuota sammakkotrikoota, kenenhän lie. Ei ihan paras mahdollinen vihreän sävy tuohon päälliseen, mutta menetteli. Neppareistakin sössin vaan yhden! Alan ilmeisesti pikkuhiljaa oppia… Ja kanttaukset onnistuivat kertaheitolla hienosti, jee Eli siis todella kiva oli tätä tehdä.

Sitten surauttelin loppuun pikaisia kesävaatteita Piikalle. Teeppari on leikattu ja ommeltu osittain jo viime kesänä ja sehän olikin sitten pieni… Housujen kaava on lyhennetty Saimi ja hame on kahdesta suorakaiteesta ommeltu. Helma on vielä kääntämättä, kun piti testata sopiva pituus tulevalla käyttäjällä. Tyttö taisi olla ekaa kertaa hame päällä ja pyöri villinä pitkin olohuoneen lattiaa. Tuo punainen kangas on tosi laadukkaan oloista collegekangasta äitin varastoista eli kuinkahan kauan lienee marinoitunut. Teepparin takakappale on tuota ruskeapohjaista sydänkangasta.

Ja ei muuta ku kankaita silppuamaan

Tyttömäisyyttä

Äärimmäisen tyttömäisiä teepaitoja tuli tehtyä pari uusimman Ottobreen Hoops-kaavalla (3/2012). Olihan näissä hommaa, kun tuli framilon-nauhoilla tehtyjä rypytyksiä ja kanttauksia, mutta lopputulos näyttäisi sen väärtille.

Lisäsin helmaan vajaan kaks senttiä pituutta, kun näytti kaavana niin lyhyelle napapaidalle. Pääntieltä taas vähensin syvyyttä puolisen senttiä edestä keskeltä, kun näytti niin avaralle. Tuohon keijupaitaan olisi voinut lisätä enemmänkin, kun halusin siihen tuon reiän, mutta menettelee näinkin. Kädenteille olisi saanut laittaa lyhyemmät framilonit, mutta eipähän kiristä nyt. Tosi hyvän mallinen paita ja kerrankin leveydeltään sopiva eikä telttamainen! Näissä on kokona 92cm ja tulevat Piikan käyttöön. Keiju-paita pääsi tänään jo päällekin, toista ei suostuttu sovittamaan…

Näin niitä värikyniä leivotaan Keijukaista ei sitten enää jäänytkään kuin pieni kangassoiro, mutta Metsolan ruskeapohjaista Blossomia jäi ehkä n. paidan etukappaleen verran + soirot päälle. Riittoisa palanen se olikin, kun olen tehnyt siitä SK:n kaavalla signoallan Piikalle, kummitytsälle liivimekon ja nyt vielä tämänkin! Tuo keijukangas on kyllä ehkä tällä hetkellä lemppariani! En tiedä, pitääkö sitä hommata vielä sen verran, että saan itsellekin tehtyä jotakin… Myös tuo ruskeapohjainen blossom on nättiä. En tykkää tästä yhtään mustapohjaisena, sitähän Metsolassa nyt viime aikoina on ollut.

Tästä kaavasta pitäisi piirtää isompiakin kokoja, niin tekisin parille serkkutytölle kesäpaidat näin äitiysloman ratoksi. Ja sitten voisi kokeilla pidentää tätä mekoksi ja tehdä vielä omalle tytölle lisää kesähepeniä. Leikattuna olisikin parit collegeshortsit ja yksi hamekokeilu. Niin, ja itselle olisi tarkoitus piirtää ostoimetyspaidasta kaavat ja semmoisia surauttaa. Katsotaan, mitä tässä vielä ehtii H-hetkeen on n. 2,5 viikkoa.

Kesäpaitoja

Kärryhupparin hihakaavan pistin lyhyeksi ja olen pari teepparia jo ehtinyt ompelemaan. Kivoja tulee!

Metsolan uuden myymälän avajaisista ostin tätä Lada-trikoota, joka on mielessä ollut ennenkin. Tarkoitus oli tehdä Piikalle tällainen paita ja ladashortsit, mutta ensimmäistä kertaa täytyi todeta, että kyllä nyt tuli liian poikamainen paita. Tämä lähtikin sitten kummipojalle, toivottavasti hälle passaa paremmin. Kiva tämä “salaisuustasku”! Kun en osaa tai ole edes yrittänyt aplikointia, niin tällainen tasku piristää.

Vähän eri kankaat, niin johan tuli mieluisampi!

Omasta äitiyspaidasta jäi yli Jofotexin lammaskangasta ja punavalkoraitainen kangas on peräisin täysinpalvelleesta maripaidasta. Paidasta tuli todella kiva ja sopii kuin nenä päähän neidille! Kesäksi tälle teen kaveriksi punaiset collegeshortsit.

Tule kesä pian!

Marinoituneita

Tänään tartuin rohkeasti härkää sarvista ja voitetun vatsataudin kunniaksi surautin loppuun pari marinoitunutta ompelutyötä.

Ensinnäkin taisin löytää tämän hetkisen kokoiselle Piikalle täydellisen ranglan-hihaisen paidan kaavan, nimittäin OB:n kärry-hupparin (lehden numero ei ole muistissa juuri nyt). Olin leikannut paidan koossa 86cm ja neidin huidellessa nyt n. 90cm:n kieppeillä ajattelin, että eihän tuo enää edes sovi sille, kun ei tullut aikanaan tehtyä. Mutta mitä vielä!

En muistaakseni tehnyt mitään muutoksia paidan mitoitukseen. Ehkä alakäänteeseen on vähän ylimääräistä otettu varoiksi ja on oikein hyvän mallinen tämmöisellä sirppanalle tytölle! Suurin piirtein samaa kokoa kuin OB:n Workshop 301:n koon 92cm kapeampi paita. Hupun päätin tästä “hupparista” kuitenkin jättää pois, vaikka se oli jo leikattuna. Vähän jotakin muutakin kangasta olisi saanut myös käyttää, turhan levoton näin. Mutta tässähän on heppa ja “lemmä” eli perusasiat kunnossa! Innostuin sovituksen myötä paidasta tosi paljon, pitää tehdä ruskea byysat tälle kaveriksi ja tätä kaavaa voisi käyttää myös kesän teeppareihin, jotka ovat siis vielä ompelematta. Pitäisi vaan kaivaa Piikan viime kesän vaatteet, jotta näkisi, mitkä niistä vielä sopivat. Ompelin viime kesänä nimittäin paljon koossa 92cm, johon vasta ollaan siirtymässä.

Taskusta vielä lähikuva.

Pitääkö minun tosiaankin toivoa paikalliselta kansalaisopistolta sitä vetskarikurssia? Alkaa pikkuhiljaa todellakin tuntua siltä.

Kiva huppari, mutta eihän tuo vetskari nätisti ole… Pitää katsoa, jos sitä jaksais korjata joskus. Juuri tuossa yläreunassa oli tuon vetskarin stopparin verran ongelmia. Mutta niin, mitäs tulikaan tehtyä. Ensinnäkin tämä ihana Muruneulos odotti pitkään sitä, että uskaltaisin sitä leikata. Pähkäilin ja pähkäilin, mitä siitä tekisin. Huppariin päädyin, mekko oli pitkään jaetulla ykköstilalla. Miten tämä kangas oikein pitäisi leikata?! Kun otin kuvion mukaan lankasuoran, niin vinossa on katit vaakasuunnassa ja jos taas olisin vaakasuuntaa kattonut, niin vinossa pystysuunnassa. No onneksi tämä ei itse häiritse.

Malli on OB:n 1/2012 lehdestä Brum brum. Taisin tehdä niin, että otin leveyden koosta 86cm ja pituutta lisäsin reilusti. Tai sitten tein 92cm:n kaavat, mutta jätin sivusaumavarat pois. Hihathan tässä olivat törkylyhyet! Oli pakko laittaa tuollaiset pitkät resorit, tai muuten olis tullut 3/4-hihainen, näppärä ulkoiluhuppari… Ja olispa ollut kiva jos olisi ollut 2o2n-resoria, mutta ei! Sitten toinen kämmi: aloin kantat huppua ja sehän meni aivan hänekseen! En mitannut resorin pituutta ja sain ihanan aaltoilevan reunan aikaiseksi… Leikkasin kantin pois ja päätin tehdä hupun ilman kanttausta. Siinä huppu menetti reunastaan ainakin pari senttiä, mikä vähän näkyykin jo. Taskut sentään onnistuivat heti kivasti! Kolmas koetin kivi oli sitten tuo vetoketju. Tässä vaiheessa olin jo heittänyt ohjeen mäkeen ja koitin säätää. Vähän näyttää sille, että joo säädetty on Sisäpuolelle ei kannata katsoa! Tukikangas oli niin päällikankaassa kuin alavarassa. Olisi pitänyt tehdä alavara koko niskan ympäri, niin olisi saanut niskasta siistimmän. En jaksanut alkaa enää kaitaleella huolitella tuota hupun sisäreunaa vaan tuumin, että olkoot!

Fiilikset työn valmistuttua olivat siis enemmän pettyneet kuin tyytyväiset. Mutta kun sovitukseen päästiin, niin iloitsin siitä, että takki oli kivan kapoinen ja neiti sen suostui laittamaan päälle pienen houkuttelun jälkeen Ja huomenna sen saa laittaa sitten hoitoon vk-puvun alle.

Tässä sen huomaa, että hupun etureunat saisivat olla edempänä, mutta tuskin käyttöön vaikuttaa millään tavalla. Housutkin ovat muuten Murua, mutta FB:n eräältä kirpparisivustolta hankitut ja polvesta pesukoneessa harmillisesti rei’ittyneet.

Piika joutui äitienpäivänä äitin parturiin ja sai uuden kesätukan. Ihan pirteä, mutta keittiösaksien jälki ei mikään mairittelevin ole. Loppuun vielä kuva eiliseltä:

“Vauva leikkii äitin masussa.”

Satumetsän siimeksessä

Muistin ostaneeni tätä satumetsä-trikoota metrin, mutta sen sijaan sitä olikin 60cm tai 70cm. Tulipahan käytettyä koko kangas tehokkaasti, kaksi 10x15cm kokoista tilkkua jäi!

Aiemmin esitelty myssy kuuluu tällaiseen settiin. Kaavat bodyyn ja housuihin OB 1/2012. Housut ovat näyttäneet kuvissa tosi kivoille, mutta en kyllä innostunut mallista näin kun itse sen toteutin… Housujen pylly on tuota kuviollista kangasta. Body ja ennen kaikkea myssy sen sijaan ovat söpöjä! Kerrankin oikein mittasin kantattavat alueet ja leikkasin OB:n ohjeistuksella resorikaitaleet. Paljon löysempää olen käsivaraisesti tehnyt. Vihreä ja pinkki on yksi lempiväriyhdistelmistäni… Setti on menossa lahjaksi.

Sitten piikallekin jotakin. Kokeilin Mail Expressiä, jonka kaava löytyy samaisesta OB:n numerosta eli 1/2012. Tiesin mallin leveäksi, mutta silti minulle tuli jokin aivopieru ja leikkasin koon 92cm saumavaroineen, vaikka piti jättää ne pois… No onpahan kasvunvaraa ja menee varmaan t-paitana 1-2 vuotta tämän kesän jälkeenkin Kaula-aukko näytti ennen ompelua hirveän isolle, joten pienensin sitä vielä. Katsotaan, täytyykö purkaa vai meneekö läpi lapsen pään.

Seuraavaksi on kai pakko tarttua härkää sarvista ja yrittää ommella vetoketjua neuloshuppariin… Pelottaa jo valmiiksi :/

Lisää myssyjä

Vapuksi ompelin lahjaksi lisää Muraveinik-myssyjä, kummitytölle, -pojalle ja kummitytön siskolle. Herkullisia pipoja!

Tänään vietän toista äitiyslomapäivää kotosalla ja sain aikaiseksi leikattua kaavoja ja kankaita useampaan vaatekappaleeseen. Keskenhän ne vielä ovat, mutta jotakin jo valmistui.

Vauvalahjaksi tulevaan settiin sain jo aikaiseksi myssykokeilun ostomyssyä mallina käyttäen. Tämä myssymalli oli minusta tosi söpö vauvan päässä ja kiva kun itseommeltukin onnistui! Nuo kiinnityskaitaleet eivät ihan priimat ole, mutta tekevät tehtävänsä. Tykkään!

Päivän toinen valmistunut oli tämä yöpaita Piikalle. Pohdin pitkään, mihin raskin tämän ihanan keijukankaan käyttää ja päädyin sitten yöppäriin, kun se minulle ensimmäisenä tuli tästä kankaasta mieleen. Alunperin en tykännyt kuosista, mutta nyt tämä on ehkä yksi lemppareistani. Kangasta jäi vielä sen verran, että saan toiseen kankaaseen yhdistämällä tehtyä vielä t-paidan kesäksi. Saa nähdä, miten uni maistuu tällaisessa kunnolla pitkässä yöpaidassa vai kelpuuttaako käyttäjä tätä ollenkaan.

Virvon varvon

Eilen illalla pidin leikkuutalkoot ja tänään sitten ompelin aamupäivällä, kun Piika odotteli pikkuisia noitia. Sovituskuvaa ei meinattu saada millään, kun neidillä alkaa olla jo sen verran omaa tahtoa, ettei ihan mitkä tahansa äidin valitsemat vaatteet kelpaa. Kun ristin vaatteet “noitavaatteiksi”, onnistui pukeminen ja asusteetkin ovat luonnollisesti sen mukaiset

Kankaat paitaan ja liivimekkoon ovat Limingan paikallisesta kangaskaupasta. Housujen kangastakin siellä olisi ollut, mutta omani olen tilannut Hannan kankaasta. Housujen kaava on OB:n Saimi, paita on Workshops 301:stä ja liivimekko OB:n numerosta 6/2011, en nyt muista mallin nimeä. Aika eri tavalla toteutin tuon mekon kuin mitä ohjeessa oli. Kiva setti! Katsotaan, saako tuon joskus sitten pukea Piikalle päälle vai onko se myöhemminkin ihan huono

Näiden ompelusten päätteeksi viimeistelin viime viikonlopulta keskenjääneen kypärämyssyn. Kaava on OB:n ilmaiskaava koko 50. Pääntietä täytyi vähän suurentaa, kun se kinnasi leuan alta jo ennen resoria ja alareunaan lisäsin vähän pituutta. Kangas on ihanan pehmeää kissakuvioista bambutrikoota Myllymuksuilta.

Tuossa ommellessa totesin jälleen, että tarvitsisin vetoketjunompelukurssin… Ainainen jännitysmomentti, kun vetskari pitää johonkin kiinni saada eikä siitä ikinä ilman säätämisiä selvitä. Leikellyistä kankaista ompelematta jäi vielä hupparitakki. Voipi olla, että ei tule valmista sen suhteen kuin vasta pääsiäisen jälkeen.

Myssyä kevääseen

Kauheasti ompeluttaisi, mutta ei oikein tahdo olla aikaa tai energiaa. Tai jos illalla Piikan nukahdettua viimein olisikin edellä mainittuja, niin eiköhän mahan yläreunaa juilia istuessa niin paljon, että saa unohtaa ompelukoneen ääressä nököttämisen. Viikonloppuna kyllä täytyy jotakin saada aikaan!

Viime viikonloppunakin ommella surautin vähän jotakin. Ensiksi tuunasin vanhoja makkarin verhoja, jotka olivat liian lyhyet niin entiseen kuin nykyiseenkin makkariin. Tein toisesta sivuverhosta kapan keittiöön. Keittiöhän pistettiin kaapiston osalta kokonaan uusiksi ennen muuttoa, kyllä nyt kelpaa

Marimekon Lumimarjasta tuli ihanan raikas kappaverho! Jotenkin nuo oli pitkinä sivuverhoina vähän pliisun näköiset, mutta näin tämä on kyllä tosi herttainen.

Sitten niitä kevätmyssyjä. Kokeilin Ottobreen Muraveinik-myssyn kaavaa. Ihanan helppo ja nopea ommella! Kaksi pipoa tuli alta aikayksikön. Kokona oli 48cm ja tytön päänympärys on kyllä vähän isompi. Ekan tehtyäni huomasin, että toisesta saa jättää saumanvaran otsalta pois, niin ei valu koko ajan silmille.

“Minähän en kameralle hymyile!!!” Tässä toinen pipo. Kylläpäs on nyt niin pinkkiä, niin pinkkiä. Tämä lakki on kuitenkin mätsätty Ikean ihanasta kettukankaasta ommeltuun vihreän sävyiseen takkiin, jossa on myös vähän pinkkiä. Pitäisi kuvata se takkikin: Piika sai sen joulupukilta, en ole itse sitä ommellut. Hirveen, hirveen nätti takki!

Tämä pipo on se hivenen silmille valuva. Pitäisi ommella vielä tarranauhan palat noihin leuan alle tuleviin lerpakkeisiin, niin pysyy korva suojassa. Värit on mätsätty alla olevaan Reiman pukuun, josta maksoin itseni kipeäksi, mutta kun kerrankin oli iloisen pirtsakka väri haalarissa, niin pakko kait se sitten oli. Myssyn kankaana on ihanainen keijukangas. En osaa päättää, mitä tekisin lopusta kankaasta, kun se on vain niin ihanaa!

Ihanaa kevättä!

Onnistunut body!

Ei se niin vaikeaa näköjään ollutkaan

Kaavana oli OB:n 1/2012 numeron body koossa 68cm. Näppärää, kun ei tarvinnut neppareita kötystää olkasaumalle! Täytyy sanoa, että en vieläkään ole mikään nepparimestari… Kangas on ihanaa, viime syksystä saakka marinoitunutta. Itse asiassa tästä samasta kankaasta olisi leikattuna 86-senttinen hupparikin, joka oli tarkoitus tehdä Piikalle, mutta liekö se enää sopii sille… On siis edelleen ompelematta. Jospa seuraavaksi se sitten Ainoa ongelma tässä oli nyt se, että ruskeaa resoria oli sen verran vähän, että jouduin jatkamaan kaitaleita ja alaosan kanttaus on erisävyinen kuin hihansuut ja yläosa. Mutta ei häiritse. Tämä on menossa lahjaksi. En saanut nyt alaosaa aikaiseksi, mutta tähänhän sopii valkoiset, vihreät ja ruskeat, luulisi niitä jo löytyvänkin jos ei muuta, niin äitiyspakkauksesta.

Sitten ajattelin laittaa muutaman sisustuskuvan uudesta kodista. Pettymyksekseni kaikki olohuoneen ihanat verhot ovat nyt 20cm lyhyitä. Tämän ongelman ratkaisua odotellessa ostin yhden uuden verhokankaan ja ompelin siitä täyspitkät verhot.

Kangas on Vallilan Jaffa-kuosista. Kun laitoin verhot paikalleen, seurasi pienimuotoinen järkytys. Kyllähän olin tietysti kangasta ostaessakin huomannut ettei siinä ole keväisen vihreää, jota minulla on ollut kutakuinkin kaikissa verhokankaissa tähän mennessä. Nyt kun olen katsellut verhoja viitisen päivää, olen niihin jo tottunut ja tykästynyt. Ihanan keväiset värit!

Sitten sain ompelunurkkaukseni aika hyvälle mallille tällä viikolla. Paikka sijaitsee yläkerrassa, joka meillä on nyt vähän niinkuin ylijäävänä tilana, sillä arkielämän saamme keskitettyä alakertaan. Se oli toiveemmekin, kun uutta taloa katselimme.

 Kaapin päällystä on vielä osittain järjestelemättä. Siellä on mm. kaikki keskeneräiset kirjontatyöt, joita rph 2011:n myötä on muutama Järjestellessä lupasin itselleni alkaa harrastustarvikelakkoon koko loppuvuodeksi. Nimittän löytyy kangasta, villalankaa, askarteluvermeitä ja ristipistojuttuja useammaksi vuodeksikin… Huh huh! Täten voisin jonkinlaista lupaustakin tehdä. Viereisessä huoneessa on nimittäin pieniä lastenvaatteitakin monta laatikollista ja jos ompelen kaikki lastenkankaat omalle/omille lapsille, niin varmaan toinen mokoma satsi tulisi helposti, eikä niitäkään määräänsä enempää tarvitse. No, äitiyslomalla ajattelin vähän sortteerata ja pistää kirpparille/Konttiinkin jotakin menemään. Ja olenhan toki paljon lahjaksikin ommellut ja varmaan niin teen myös jatkossa. Yksi to do -asia olisi nätimpi suojus saumurille ja ehkä ompelukoneellekin. Sekä kaappi että pöytä ovat Ikeasta, kaapin olen joskus ostanut omaan asuntooni ja pöytä tuli ompelupöydäksi viime syksynä. Ihan näppärä yhdistelmä.

Helikopteri lentää, siinä taikuri saapuu

Helikopteri-kettukangasta oli vielä n. kahden etukappaleen verran jouluompeluiden jäljiltä. Ystäväperheen yksivuotias pojan nassikka sai siitä paidan, jonka kaava on täältä jo aiemmin tuttu ja löytyy Ottobreen numerosta 4/2011.

Paidasta tuli mielestäni tosi pirteä! Ja malli oli saajan äidin mukaan tosi hyvä. Mutta mikä piru noissa Prymin neppareissa on, miksi en saa niitä menemään nätisti paikoilleen! No onhan tuossa kanttauksen kohdalla nelinkertainen rerosi+trikoo, joten ei ihme, että yksi neppari oli käytössä jo irronnut…

Seuraavaksi minun pitäisi rohkaistua kokeilemaan toistamiseen bodyn ompelua. Huh, mitähän siitäkin tulee. Kun tein ensimmäisen bodyni, otsikoin postauksen tyyliin “ensimmäinen ja viimeinen body”, mutta tässä sitä vaan taas ollaan.