Maha on täynnä rieskaa kellarikinkulla ja suklaaseen tuli kiintiö melkein jo täyteen ennen jouluaattoa. Aika monta pakettia sitä olisi vielä syömättäkin – o-ou! Jouluaatto pohjoisessa on kulunut leppoisissa merkeissä. Kävimme katsomassa poroja ja matkan teimme tietysti pulkalla, söimme jouluruokia kuka enemmän ja kuka vähemmän ja ennen kaikkea odotimme joulupukkia, joka ei olekaan meillä vieraillut varmaan kymmeneen vuoteen ellei ylikin. On se jännä, miten joulujännitys tarttui pikkuneitiin, vaikkei hän edellistä jouluaan edes muista. On nimittäin virtaa piisannut neitokaisessa! Piika uskalsi kätellä, mutta syliin ei suostunut. Auttoi reippaasti lahjojen jakamisessa ja vähän selitteli pukille omia juttujaan. Laulaa luikautti Tuiki tuiki tähtösestä yhden rivin eli pätkän “iltaisin sua katselen” 
Pukin lähtiessä tokaisi vielä, että “ei tule takaisin”.
Sitten niihin lahjaompeluksiin. Tekojärjestyksessä jos aloitan, niin ensimmäisenä valmistui kaksi työkalupaitaa, koot 92cm ja 110cm. Saajina kummipoika ja isoveljensä. Kaavana Ottobreen 301.
Edelleen samalla kaavalla ja koossa 92cm syntyi ihana helikopteripaita kaverin pojalle. Kangas on Ottobrestä ja sitä jäi etukappaleen verran vielä.
Pilvikankaita tuli tuhottua oikein urakalla. Punaisesta pilvikankaasta oli tarkoitus tehdä kummitytölle ja pikkusiskolleen mekot/tunikat, mutta koska olin aiemmin jo tehnyt siitä pikkutunikan ja samalla leikkasin toisen, ei enää jäänyt kummitytölle edes paidan vertaa, joten täytyi turvautua toisiin väreihin. Kummitytön pikkusiskolle meni siis jo tutun näköinen tunika.
Ja sitten isosiskon mekko, jonka kaavana oli aiemmin Piikan vaatteista tuttu.
Vähän isommalle kummitytölle tein Ottobreen numerosta 4/2011 tunikan koossa 110cm. Aiemmin kesällä tein samalla mallilla leppistunikan serkulle vähän pienempänä. Muistelin, että noiden rypytysten kanssa olisi mennyt pitempään kuin sitten menikin. Tosin vähän pakkasi ketuttamaan, että framilon-nauhalla tehdyt rypytykset eivät olleet tasaisia, vaikka miten yritin tasaisesti venyttää. Väri on ihana…
Lopuksi vielä ompelin kavereiden tyttärelle joulu- ja synttärilahjan, sillä hän on niitä onnekkaita/epäonnekkaita, jotka ovat joulunlapsia ihan kirjaimellisesti. Viime postauksesta tutun Piikan setin kanssa piti tulla samanlainen, mutta satumetsäkangasta ei riittänyt kuin lyhyempään tunikaan ja hihat ovat sienikangasta. Tästä tuli ihana: ehkä ihanampi kuin Piikan setistä 
Ja vielä ne housut. Tykkään kovasti tuosta resorilahkeesta leggareissa, näyttää kivalle.
Siinäpä oli monta kirottua pehmeää pakettia 
Huomenna laittelen kuvia yhdestä askarteluprojektista, joka piti valmistua jo viime jouluksi, mutten saanut edes aloitettua ja sitten tein sen eilen täksi jouluksi. En saisi mitään tehtyä ennen “viime tinkaa”.
Rauhallista joulua!
